Mustarinta

Vietimme koko perheen voimin hiihtolomaa Pielisen rannalla Kolin kansallispuistossa, joka tunnetaan vanhoista legendoista myös nimellä Mustarinta, joka tarkoittaa karhua. Kolin merkittävimmät huiput ovat Ukko-, Akka- ja Paha-Koli. Paha-Kolilla on korkea jyrkänne, josta on tarun mukaan heitetty alas varkaita ja jos he selvisivät pudotuksesta, heidän uskottiin olevan syyttömiä. Kolilla on myös monta luolaa, joissa on erilaisia seinäkirjoituksia. Emme kuitenkaan voineet käydä niistä missään, koska talvella ne ovat hyvin vaikeasti vierailtavissa ja vaarallisen jäisiä.

Alkuviikosta saimme nauttia auringosta ja pakkasista, mutta loppuviikkoa kohden sää alkoi muuttua yhä enemmän sellaiseen suuntaan, johon olemme täällä etelässä jo tottuneetkin. Pielisen jäälle avautui kaunis näkymä ja suksi luisti. "Vaativa lasku"-kyltit naurattivat uupuneita hiihtäjiä.

Pielinen monine pikku saarineen näkyi Ukko-Kolin huipulta. Jokapäiväiseksi perinteeksi muodostui kupit kuumaa kaakaoa.

 Ryhdyimme todellisiksi retkeilijöiksi ja lämmitimme hernekeittoa hiilloksessa. Eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun se alkoikin jo pulputa.

 Yritin ikuistaa kuinka auringonvalo heijastui puista alas leijailevista lumihiutaleista :D

<3:lla Maj

Wanhat!

Askel-taakse-aksel-näpäytys-askel-askel-vaihtoaskel, soi päässä kun musiikin ensisävelet kaikuvat tupaten täydessä hallissa. On perjantai 13. epäonnen päivä, mutta kaikki näyttää sujuvan niin hyvin kuin vain harvojen harjoituskertojen jälkeen voi. Tunnelmaa ja innostusta on taidon ja loppuunhiottujen askeltenkin edestä. Kaikilla on hymy huulilla, niin tanssijoilla kuin katsojillakin. 

Kameroiden salamavalot välkkyvät ja hämärässä hallissa alkaa tuntea itsensä filmitähdeksi, tai ainakin melkein. Takana olija astuu taas mekon helmalle ja parin otsalla helmeilee hikipisara. Tätäkö tämä on? Joka toinen hetki olo on kuin olisi maailman huipulla ja joka toinen taas huomaa kuinka jalkoihin sattuu päivän korkokengillä tepastelun jälkeen. Vuoden valmistelut tätä yhtä päivää varten ja sitten se onkin jo ohi. Vielä ehtii nauttia hetken kuvia selaillessa.

Ensimmäisenä "vanhat" tanssivat aloitustanssin tai esittelytanssin, jossa katsojat ehtivät ihastella kaikkia asuja ja ottaa kuvia. Sen jälkeen puolet tanssijoista jäävät halliin ja tanssivat viisi harjoittelemaansa tanssia ja sitten toinen puolikas esittelee omat viisi tanssiaan. Lopuksi kaikki kokoontuvat taas halliin tanssimaan kolme viimeistä tanssia: tangon, valssin ja oman tanssin.

Ensimmäinen meidän ryhmämme viidestä tanssista oli Cicapo, sitä seurasi Pompadour, Pas de Quatre eli neliaskel, Masurkka ja viimeisenä nopeatempoinen ja näyttävä Salty Dog Rag.

Tässä ollaan vielä hetki valssin pyörteissä ennen kuin lähetään metsästämään tanssiparia yleisön joukosta. Itse tanssin ystäväni Sampon kanssa, joka otti tämän postauksen kuvat, koska en luonnollisesti voinut niitä itsekkään ottaa. Kiitos vielä siitä!

<3:lla Maj

Kesälle!

Viltin alla, kuppi kuumaa kädessä alan muistella loppukesän lämpimiä päiviä. Kun kesän soittolistaa alkaa soida spotifysta, heitän viltin pois ja ryhdyn väsäämään uutta blogipostausta pitkästä aikaa.

Yksi päivä tuli taas vietettyä mökkimme lähellä sijaitsevassa Porvoon ihanassa kesäkaupungissa, tällä kertaa tuli kuitenkin käytyä vähän erilaisissa maisemissa, nimittäin vanhankaupunkin vieressä, joen toisella puolella sijaitsevalla Porvoon vanhalla rautatieasemalla.

Kuvat: © Tommi Arponen ja Maj Ilola

Yksi heinäkuinen viikonloppu vierähti hyvän ystävän mökillä Skåldöllä, Tammisaaren lähellä. Hauskaa oli ja kaikkea nostalgista tuli tehtyä, niin kuin esimerkiksi leikittyä hiekkalaatikolla ja pyöräiltyä mummonpyörällä.

Loppukeästä ehdittiin vielä kavereiden kanssa piknikille Nurmijärven Myllykoskelle ja se piknik jääkin mieleen pitkäksi aikaa! Eväitä oli niin paljon kuin vain kukin jaksoi syödä ja maisemat mitä mainiommat. Päivä kuluikin nopeasti kuvaillessa ja seikkaleissa koskella. Naurua ja vaarallisia tilanteita riitti. Kiitos <3

Kuvat © Verena Konttila ja Maj Ilola

<3:lla Maj