Happy New Year 2014!

Tänä yönä kellojen lyödessä kaksitoista vuosi vaihtuu. 

Muistelin kulunutta vuotta ja mitä kaikkea olenkaan sen aikana kokenut: unohtumattomia asioita!

Jaoin ihania hetkiä ystävieni ja sukulaisteni kanssa sekä koin mahtavia seikkailuja.

Tänä vuonna olen esimerkiksi:

- Käynyt linnanmäellä ensimmäisen, toisen ja kolmannenkin kerran elämässäni

- Pitänyt hauskaa parhaiden ystävieni kanssa

- Järjestänyt monen monta yllätyssynttäriä
- Ollut ensimmäisen kerran isosena rippileirillä
- Tapasin poikaystäväni, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo puoli vuotta
- Käynyt elämäni ensimmäisen kerran raveissa
- Käynyt PMMP:n jäähyväiskeikalla
- Vesihiihtänyt
- Päässyt Kallion ilmaisutaidon lukioon oppilaaksi
- Matkustanut Oxfordiin kielimatkalle
- Voittanut elämäni ensimmäisen Megazone-pelin
- Keilannut
- Valvonut öitä ja nauranut itselleni sixpackin(no ei nyt ihan).

Uuden vuoden lupaukseni on elää mahdollisimman terveellistä elämää ja ottaa kaikki irti lukiovuosistani. Uskon, että ensi vuodesta tulee vähintääkin yhtä hyvä kuin tästä vuodesta(, jos ei jopa parempi.)
Räiskyvää uutta vuotta!

 

 

Kun outo lämpö olkapäätä koskettaa...

Kahvi tippuu tip tap tip tap, ensimmäiset lumihiutaleet leijailevat alas taivaasta kuin enkelten höyhenet. Tulee mieleleen joululaulu. Tip tap tip tap tipe tipe tip tap tip tip tap. Aika kuluu kuin pysähtyneenä kun laskee päiviä jouluun; joka aamu aukeaa yksi uusi luukku joulukalenterista, mutta niitä tuntuu olevan loputtomasti. Hiljennyn glögikupin ääreen ja ajattelen kaikkia läheisiä ihmisiä. Heitä tulviikin mieleen mielin määrin. Mitäköhän kaikille keksisi joululahjaksi? Parasta joulussa on antamisen ilo ja yhdessäolo. Niitä molempia haluan tunteä myös tänä jouluna, vaikka tästä tulikin erilainen joulu.

Pari viikkoa sitten astuin pehmeästi valaistuun huoneeseen, jonka kulmassa soi radio. Tip tap tip tap kuului letkusta kun yksi tippa liukeni siihen ja valui hiljaa alas ja peiton alle. Silmä värähti. Tummaa parransänkeä hiersi toinen letku, joka kulki leuan alta ja korvien takaa ja sisään nenään. Silloin tunsin sen, suuremman voiman. Onko enkeleitä olemassa? Nyt minä uskon että on. Se tunne oli niin voimakas. Läsnäolon tunne. Olisin voinut heittäytyä ikkunasta pelkäämättä että mätkähtäisin maahan, uskossa että osasin lentää. Niin voimakas turvan tunne se oli. 

Samaan aikaan toisaalla syttyi kynttilä. Kynttälä rauhan merkiksi. Kynttilä muitamisen merkiksi. Kynttilä ihmissielulle, joka lensi taivaaseen niin kuin häkistä vapaaksi päästetty lintu. Tyttö kiljaisee. Hän pelästyy sielua, joka valonvälähdyksen lailla tuli sanomaan hyvästit. Vielä viimeisen kerran.

Silitän luista olkapäätä. Kuiskaan nuo sanat korvaan. Tiedän että tämä on viimeinen mahdollisuus. Silloin, juuri silloin taivaansiniset silmät aukeavat. Kauneimmat jotka olen ikinä nähnyt. Peilityyni järvi. Ja nyt, nyt ne sulkeutuvat viimeisen kerran ja sielu lennähtää ikkunasta ulos enkelin mukana. Vain radio jää kulmaan soimaan. Kyynel vierähtää silmäkulmasta ja tipahtaa paperille ja sotkee musteen. Tip tap tip tap.

Mä vielä täällä käyn

Sä tunnet aina sen

Kun outo lämpö olkapäätä koskettaa

Mä tuun sun uneesi

Sua katson hymyillen

Voi pieni lintunen

Et surra saa

Kai muistat kuinka kysyit

Minne kuolemassa joudutaan

Enkä mitään pystynyt mä kertomaan

Mä vielä täällä käyn

Sua vielä suojelen

Sen enempää mä en

Voi paljastaa

Mutta ei ole mitään pelättävää

Vielä täällä vierelläs mä oon

Sua hylkää en

Mun pieni lintu 

Vierelläs mä oon

Joko tiedät sen

Kun täältä lähdetään

Henget jäävät elämään

Vielä täällä vierelläs mä oon

~Jesse Kaikuranta