Proosaa ja lyriikoita

Keräilen tälle sivulle kirjoittamiani runoja ja tekstejä luettavaksi. Nauttikaa! 

Lapsuusmuisto

Juoksin marjapensaaseen piiloon. Nokkoset polttivat jalkojani. Itkin kunnes äiti tuli hakemaan minut ja nosti syliinsä. Yritin rimpuilla itseni irti, mutta lopulta kyyneleet veivät voiton ja painoin kasvoni äidin tummansinistä fleece-takkia vasten. Äiti yritti selittää minulle, että käy vain sairaalassa ja jos vauva ei synny, hän tulee takaisin. Jäisin tänne siksi aikaa mummin, vaarin, serkkujen ja Isan kanssa. Meillä tulisi olemaan oikein hauskaa; katsoisimme leffaa ja söisimme herkkuja. En halunnut, että äiti lähtee, mutta hän laski minut maahan ja meni autoon istumaan. Katselin ikkunasta, miten auto peruutti ulos pihasta ja katosi mutkittelevaa hiekkatietä pitkin pois.

Myöhemmin illalla istuin nojatuolissa ja katselin yksikseni leffaa. Muut lapset juoksentelivat ympäri taloa ja löivät toisiaan tyynyillä. Mummi tarjosi vaahtokarkkeja ja kaikkea muuta hyvää, mutta minun ei tehnyt mieli.

Puhelin soi. Ryntäsin ensimmäisenä vastaamaan. ”Joko nyt, joko nyt?” kysyin. ”Ei vielä”, kuului vastaus. ”Jäämme yöksi sairaalaan”, isä sanoi. ”Aijaa”, vastasin harmistuneena.

Seuraavana päivänä puolen päivän aikoihin puhelin soi taas. Juoksin ensimmäisenä vastaamaan. Nostin eteisen puhelimen suuren luurin: ”Se syntyi!” isä huutaa langan toisesta päässä. ”No, onko se tyttö vai poika?” kysyn malttamattomana. ”Se on tyttö!” isä sanoo. ”SE ON TYTTÖ!” kailotan kovaäänisesti ja puhelimen ympärille kokoontuu kiinnostuneita päitä. Isä nauraa luurin toisessa päässä. ”Se on poika”, hän naurahtaa. Olen hämilläni, koska en ymmärrä, onko se poika vai tyttö. Ojennan luurin mummille.

Seuraavana päivänä ovikello soi ja sisään astuvat äiti, isä sekä vauva. Juoksen ujosti vastaan. Katson vauvaa, jolla on päällä sinisiä vaatteita. ”Se on poika”, totean hiljaa itsekseni.

Illalla haluan auttaa äitiä vaihtamaan vauvalle vaipat. Saan tyytyä seuraamaan vierestä, koska vauva on niin pieni ja hauras, etten saa vielä auttaa sen hoidossa. Katson kun äiti ottaa vaipan pois. Vauvalla on pippeli! Todellisuus lyö kasvojani vasten kun näen, että vauva on poika! Olin toivonut tyttöä.

Kahden viikon päästä istun pöydässä syömässä aamiaista samalla, kun äiti touhottaa ympärillä täyttämässä kakkuja ja koristelemassa pikkuleipiä. On vauvan ristijäispäivä. Äiti sekoittaa koristelumassan tomusokerista ja värjää sen vaaleansiniseksi jollain pulverilla. Hän kääntyy ja katsoo minua silmiin. ”Kirjoitanko tähän Ämmän vai Teen?” ”Miten niin?” kysyn hämmästyneenä. ”En tiedä, tuleeko vauvan nimeksi Tommy vai Matias”, hän vastaa. Katson häntä silmät suurina. Hän kääntyy ja pursottaa ensimmäiseen keksiin Ämmän.

Uni

Astuimme sisään kerrostaloon pikkusiskoni ja poikaystäväni kanssa. Pikkusiskoni oli saanut siivoamiskeikan sieltä. Talo oli pimeä ja hyvin epäilyttävä. Käytävään kantautui ääniä. Nousimme portaat kolmanteen kerrokseen ja kävelimme oikean oven luokse. Se erottui kaikista muista ovista, sillä siinä oli iso lukko, muttei ovenkahvaa. Siskoni empi nostaessaan kätensä koputukseen. Harkitsin lähtemistä, mutta päätin, että halusin nähdä kuka talossa asui, sillä olihan kaksimetrinen ja lihaksikas poikaystäväni mukanamme. Nyökkäsin siskolleni ja hän koputti oveen, joka avautui melkein heti.

Oven sisäpuolelta paljastui oikein kotoisa ja lämmin asunto. Kaksi pariskuntaa ottaa minut ja siskoni vastaan ja menemme sisälle. He olivat pukeutuneet hienosti ja olivat todennäköisesti lähdössä ulos. Toisella pariskunnalla oli myös vauva, jota he tuputtivat meille hoidettavaksi siksi aikaa kun he olisivat poissa. Eihän tästä ollut sovittu!

He johdattivat meidät keittiön pöytään istumaan. Kaikki olivat iloisella tuulella pienen hiprakan takia. Toinen miehistä oli kuitenkin juonut liikaa. Hän alkoi miltei heti riehua ja huutaa. Nousin seisomaan kun hän tuli lähemmäs. Muut eivät näyttäneet piittaavan lainkaan. Otin siskoni mukaan ja lähdin ulko-ovea päin. Humalainen mies lähti seuraamaan meitä. Lähdimme nopeasti ulos asunnosta. Mies jäi raivoamaan ja huutamaan ovensuuhun, suunnilleen puoli metriä meidän kengistä, jotka seisoivat siistissä rivissä oven ulkopuolella.

Kurottauduin ottamaan kenkiä. Mies ei hievahtanutkaan, seisoi vaan siinä ja raivosi ilman sanoja naama punaisena. Sain napattua siskoni pinkit läpsykkäät, mutta minun mintunvihreät Puman tennarit seisoivat vielä rivissä. Yritin uudestaan ja sain viimein omatkin kenkäni mukaan. Otin kengät kainalooni ja lähdin juoksemaan portaita alas siskoni perässä. Mies lähti peräämme.

Toisen kerroksen kohdalla portaat haaraantuivat. Siskoni lähti vasemmalle, mutta minä jatkoin alaspäin. Mies seurasi minua. Raput päättyivät kellariin. Se oli hyvin sokkeloinen. Availin oven toisensa perään. Yksi aukesi kodinhoitohuoneeseen, toinen varastoon. Missä ulko-ovi oli? Löysin lopulta oven, jonka oli pakko olla ulospääsy talosta. Ehdin juuri ja oksa avata oven kun tunsin miehen hengityksen jälleen niskassani. Tein harhautusliikkeen ja pääsin ulos ovesta. Siskonikin löysi tiensä ulos ja lähdimme juoksemaan niin nopeasti kuin jaloistamme pääsimme.

Ulkona oli pilvinen ja kylmä sää. Luntakin oli satanut vähän. Pihakivetys oli kylmä paljaiden jalkojeni alla. Yritin juosta, mutta tuntui kuin olisin juossut juoksumatolla asvaltin sijaan. Siskoni katosi jo kadunkulman taakse. Hullu mies oli aivan takanani, kohta hän saisi minut kiinni. Pysähdyin, koska tiesin, etten pääsisi enää pakoon.

– Tapa minut niin, että pääsen pois tästä tyhmästä unesta, huusin niin vihaisesti ja uhmakkaasti kuin pystyin. Mies tarttui minua olkapäistä ja paiskasi pihakivetystä vasten pää edellä. Näin kuinka harmaat neliskulmaiset kivet sumenivat silmissäni. Kuulin siskoni huutava jossain kaukana.  

Kärpänen

Olen sinulle kuin kärpänen,

Mitätön, ärsyttävä otus.
Ilmestyn paikalle aina silloin kun vähiten haluat.
Pörrään ympärilläsi kunnes kohotat kätesi lyöntiin
Ja minä vaivun ikuiseen uneen.

Tai niin sinä ainakin luulet.

Litistät minut ikkunanlasiin tummaksi läntiksi,

Tukahdutat minut ylösalaisin asetettuun muovikuppiin,
Sähkötät minut kuoliaaksi sähköisellä kädenjatkeellasi.
Lyöt minua kaikella, mikä käteesi sattuu osumaan.
Kengällä, sanomalehdellä, kahvikupilla, pyyhkeellä,

Muttet kädelläsi, koska siihen et kykene.

Käyn oluttölkissäsi, pihvilläsi ja makkaraperunoissasi,

Istun lasinreunalla, haarukalla ja sillinpalasella.
Lennän kahdeksikkoa pääsi yläpuolella ja tepastelen jääkylmillä jaloillani selälläsi.

Ääneni on kuin kärpäsen surinaa korvissasi.
Mitätöntä, ärsyttävää, katkonaista surinaa,
Joka muuttuu ajan kuluessa korvia poraavaksi katujyräksi.

Olen sinulle kuin kärpänen.
Mitätön, ärsyttävä maailmankappale,
Joka on täällä syystä,
Jota kukaan ei ole vielä keksinyt.

Olen kärpänen, josta et koskaan pääse eroon. 

Tunneks mä hei sut jostain?

Mikael:

Oli kyl aika great escape vikana yönä

paitsi et se yövartija näki mut siel ikkunalaudal 
luulin et olit hereillä ja menin sun sänkys alle 
en voinu nukkua kosk… 
älä kerro muille 
koska laura ja tomi pisti ruuvii mutterii, töpseliä seinää, häylä ja syms yms metrin verran mun pään päällä 
eikä se ois häiriny nii paljon jos en olis ollun ii pahal tuulel 
olin ihan pirun kateellinen ja vihanen ittelleni 
älä muute kerro et kerroin sulle mitää muute tomi pistäämut lihoiks

Jesse:

Moi et varmaa tunne mua mut jos tullaan ikinä puhuu kasvotuste niin on ainaki hyvä juttu tietää sust jotain

Aaro:

Kuka oot vaik pyysin kaveriks

Harrastaks muuten urheiluu 
Oot liian nätti pelaa korist sulle sopii joku muu laji esim tanssi ringette

Markus:

Mua jäi häiritsemään vitusti et olitko se sä kuka puhuit mulle sillo toissa päivän? 
Ja se olit sä kuka halusit nähä mut? 
Okei (: Mutta meen moikka (: ja jos ei puhuta tänää niin hyvää uutta vuotta ja öitä (: 
But then I come back 
You are my friend 
No voit olla enemmänki jos haluut ;)) 
Mutta haluuks nähä mut joskus? 
Nii ja koska oot täs kaveripiiris läheinen nii aattelin että jos tutustuttais

--

Huomen nähää 
Sä järkytyt kun äät mut 
Mut et välttis järkyty ku oon normaali ihminen

--

Olinko järkyttävä? (:

Okei, mäki sain sydärin ku näin sut 
Juu koska ES :DD 
Emmä oikeesti juo ES 
Ihmeen jonne 
Pannaahan mehtä raikaa!

Miika:

Tunneks mä hei sut jostai

Maj Ilola
hyvin seksikäs nimi 
Mitä? Ei sun nimes oo mitää vikaa hyvä se on 
Mut joo oot vissii nätti en oo koskaa nähny
En kyl tunne sua yhtää ja silti puhun sulle 
No ei oo mitää tekemist ni ja muut ei puhu ni jotai juttuseuraa ;D 
No kyl mä sun kaa muutenki puhun 
Mut ei oo tullu nyt vaa puhuttuu

Joonas:

ox sulla instagram:D

Mix ei :cccc 
Älä oo tommonen ;3 
Luulis et tollasil on ig ;3 
Kato ittees :3 
Mä tiien ja siis tarkottaax se etten saa kehuu mut juu oke sori ei mitöä :D 
No een ;;3

Johannes:

Moro oikeest  :D 
mitäs meinaat tehä tänää?
Mul tylsöä :s 
Mitä muute teet parhaillaa? 
Tiiänpä;) 
Oot täyttänu 16v. 3. Toukokuuta 
Soitin sun äitil ja tarkistin 
Noku oon vaa utelias  
En siis stalkkaa;)

--

Munki sänky natisee iha vitust xd

Voin vaa kuvitella mitä mekkalaa tä sänky pitäis 
Jos 
En haluu ees aatella

Tomi:

Ois pitäny sillee hauskasti polvistuu tietsä ;))
mä haluun halaa ja suudella suaaa ikäväöäöäöä
manna puuroo
tähän vois laittaa facepalm

Samuli:

Kaipaan kesäkissani sileän turkin kosketusta ihollani ;) :3   

Löytöruno facebookin ihmeellisestä maailmasta.

Nimet muutettu tekijänoikeuksien ja yksityisyydensuojan takia.

Se aika kuukaudesta

Ruusun terälehdet kelluvat kylpyvedessä.
Punaisina, kirkkaina, loistavina.
Sormet tekevät pyörteitä
joihin terälehdet sekoittuvat.

Muljahteleva, iljettävä tunne mahanpohjassa.
Tuliko taas syötyä jotain sopimatonta?
Kylmän hien pisarat tipahtelevat otsalta ja kädet vapisevat
polvistuessa kovan, keraamisen istuimen eteen.

Paksu, tahmea neste tahrii vaatteet ja kädet,
Valuu valtoimenaan eikä lopeta vaikka kuinka anelee.
Tunteiden sekamelska ottaa vallan mielen muuttuessa joka toinen hetki.
”Silkin pehmeä tunne iholla” jää huomaamatta.

Sinä

Selässäsi notko

lämpimille käsilleni jotka kiertyvät ympärillesi


Kainalossasi kuoppa
johon lasken pääni
kuunnellen sydämesi ääntä


Sormiesi välissä tilaa
johon minun sopivat
täydellisesti