Askel-taakse-aksel-näpäytys-askel-askel-vaihtoaskel, soi päässä kun musiikin ensisävelet kaikuvat tupaten täydessä hallissa. On perjantai 13. epäonnen päivä, mutta kaikki näyttää sujuvan niin hyvin kuin vain harvojen harjoituskertojen jälkeen voi. Tunnelmaa ja innostusta on taidon ja loppuunhiottujen askeltenkin edestä. Kaikilla on hymy huulilla, niin tanssijoilla kuin katsojillakin.
Kameroiden salamavalot välkkyvät ja hämärässä hallissa alkaa tuntea itsensä filmitähdeksi, tai ainakin melkein. Takana olija astuu taas mekon helmalle ja parin otsalla helmeilee hikipisara. Tätäkö tämä on? Joka toinen hetki olo on kuin olisi maailman huipulla ja joka toinen taas huomaa kuinka jalkoihin sattuu päivän korkokengillä tepastelun jälkeen. Vuoden valmistelut tätä yhtä päivää varten ja sitten se onkin jo ohi. Vielä ehtii nauttia hetken kuvia selaillessa.
Ensimmäisenä "vanhat" tanssivat aloitustanssin tai esittelytanssin, jossa katsojat ehtivät ihastella kaikkia asuja ja ottaa kuvia. Sen jälkeen puolet tanssijoista jäävät halliin ja tanssivat viisi harjoittelemaansa tanssia ja sitten toinen puolikas esittelee omat viisi tanssiaan. Lopuksi kaikki kokoontuvat taas halliin tanssimaan kolme viimeistä tanssia: tangon, valssin ja oman tanssin.
Ensimmäinen meidän ryhmämme viidestä tanssista oli Cicapo, sitä seurasi Pompadour, Pas de Quatre eli neliaskel, Masurkka ja viimeisenä nopeatempoinen ja näyttävä Salty Dog Rag.
Tässä ollaan vielä hetki valssin pyörteissä ennen kuin lähetään metsästämään tanssiparia yleisön joukosta. Itse tanssin ystäväni Sampon kanssa, joka otti tämän postauksen kuvat, koska en luonnollisesti voinut niitä itsekkään ottaa. Kiitos vielä siitä!
<3:lla Maj
